MIMMIT TESTAA koskikalastusta vaapuilla ja lipoilla, Heidi Kauppinen
Mitäpä sitä ekoina loma-aamuina muuta tekisi kuin laittaisi kellon tuntia normaalia aiempaa klo 5 herättämään ja lähtisi koskelle taimenen pyyntiin! Miten tähän tilanteeseen päädyinkään, selviää jatkamalla lukemista!
Olin jo aiemmin etsinyt somesta kalastukseen liittyviä kursseja ja tiiviisti seurannut instassa @mimmitkalastaa puuhia, koska polte oppia kalastamista on vain vuosi vuodelta vahvistunut. Pienenä tyttönä kuljin isovanhempien matkassa pilkillä ja verkoilla. Poikaystävän kanssa alettiin käymään tuulastamassa ja heittelemässä. Ja nyt meidän lapset ovat innostuneet kalastamisesta niin, että hommasta alkaa tulla ihan perheharrastus.
Kun huomasin somessa Mimmit testaa -konseptin niin ajattelin, että tämä on juuri hyvä paikka lähteä testaamaan eri kalastuslajeja. Mun kalastus on siis ollut pilkkimistä ja mato-onkimista ja jonkin verran heittelyä ja tuo virveli tuntuu sellaiselle, että sitä voisi testata enemmänkin ja ottaa oppia. Kahta kertaa ei tarvinnut miettiä, kun Tintti sitten ehdotti, että voisin lähteä koskikalastukseen mukaan!
Ei muuta kuin suunnittelemaan välineitä, vaikka Tintti sanoi, että kaikki löytyy häneltä eli vaatimuksena oli vain saapua paikalle. Matalalla kynnyksellä siis testaamaan! Eppu 11v teki kuitenkin hartaan tutkimustyön, mitä äidin matkaan laitetaan.
Osa vaapuista oli vielä testaamattomia ja näitä kalamies mielellään testaisi itse ensin, joten mentiin niillä, mitä mulle ensinnäkin uskallettiin antaa mukaan. Kireitä siimoja toivoteltiin ja saalista jo jännitettiin etukäteen!
Aamulla varhain sitten matkattiin Kymönkoskelle Erävariksen opastukseen. Mukana koskikalastusta testaamassa oli myös @luonnostaaniloinen Terhi, joka on lähtöisin koskien ääreltä, muttei ole koskaan kalastanut koskella. Terhin kanssa juttu luisti välittömästi niin kuin koko porukan kanssa! Eräväriksen Ville opasti rauhallisesti ja kärsivällisesti heittotekniikkaa ja -paikkoja.
Ja mitkä mestat meitä odottikaan, kun päästiin itse asiaan! Mieli hyrräsi koskien tahtiin, täällähän viihtyisi koko päivän!
Heittopaikat vaihtelivat koskien mukaan. Välillä heiteltiin kunnon kuohujen äärellä, välillä rauhallisemmissa suvantopaikoissa. Nämä suvannot oli helpompia ja leppoisampia kalastuspaikkoja, kun virta ei niin häirinnyt koskessa oloa. Onneksi tuli kuitenkin testattua myös kuohuvampia paikkoja, koska eihän sitä adrenaliinin määrää voita mikään, kun seisot koskessa ja kala nappaa kiinni! Mieleenpainuvimmat hetket koin ison hauen kanssa, joka säikäytti hyppäämällä metrin päässä minusta, kun kelasin heittoa pois. Tintti avusti rannalta tuomalla uutta uistinta ja tekemällä perukkeita, mutta ei sitä vaan ylös saatu. Harmi! En malta odottaa, että pääsen uudelleen tuntemaan kalan vedon virvelissä, jarrun huutaessa.
Haastavia paikkoja olivat kivikkoiset paikat. Samalla, kun keskityin joessa seisomiseen, olisi pitänyt nohevasti osata ohjata viehettä vedessä kivien lomassa. Arvata saattaa, miten näissä paikoissa kävi 😀 Useampi viehe jäi jokeen ja hauen suuhun. Koskikalastuksessa eniten pidin siitä, kun vieheen annettiin lipua virran mukana ja Tintti jakoi samalla isänsä oppeja siitä, miten kaloja pyydetään. Sen verran homma viehätti, että nyt on koko vuodelle kalastuslupa taskussa!
No tuliko sitä saalista? Jotain taikaa Tintin ohjauksessa oli, nimittäin ensimmäinen kala koukussa oli taimen – tosin pieni sellainen, mutta jalokalalla aloitettiin! Muutoin oma saalis oli yksi ahven. Tosin saaliin puute ei nyt minua haitannut, niin mahtava päivä kokonaisuudessaan oli! Ilman saalista ei jääty, sillä Terhi ja Tintti vetelivät ylös myös säynettä, haukea ja harjusta ja saivat maittavan aterian syödäkseen Erävariksella.
OTTIPELIT:
Kiitos mimmit ja Ville testauspäivästä! Olipa ihana huomata, että taitoa ei tarvitse olla nauttiakseen olostaan koskella.
teksti: Heidi Kauppinen
kuvat: Heidi @kauppisenheidi, Terhi @luonnostaan_iloinen , Ville @eravaris ja Mimmit kalastaa
