Lasten ja nuorten kalastusohjaaja Heidi, päivää!
Kirjoittaja on yksi Suomen Vapaa-ajankalastajien kolmestatoista lasten ja nuorten kalastusohjaajasta, seura- ja piiriaktiivi sekä intohimoinen kilpakalastaja.
Nuoret ja naiset myös mukaan kilpailujen maailmaan!
Oma kalastustaustani on melko perinteinen, ja lähisukulaisista löytyy monta kalastukseen hurahtanutta henkilöä. Olenkin jo pienestä pitäen päässyt mukaan onki- ja pilkkikilpailuihin äitini ja isovanhempieni mukana.
Vahvimmin lapsuuden kesämuistoista nousevat mieleen ukin ja mummin kanssa käydyt monet onkikilpailut, olinhan vähäisestä iästäni huolimatta jo tuolloin varsin kilpailuhenkinen. Meitä oli muutama suurin piirtein samanikäinen serkku, joiden kanssa oli mukava kisailla. Toki välillä onkimisesta ei tullut mitään, mutta niinhän se lapsilla väliin menee.
Isovanhempieni mökillä ollessamme kalastimme muutenkin paljon, mutta nämä kilpailumuistot nousevat tärkeimpinä esiin, kun mietin omia lapsuuteni kesiä. Kipinä erityisesti kilpakalastukseen on siis saatu jo hyvin pienenä ja se kesti teini-iän ja opiskeluajan pitkän tauon, jolloin en kalastusta juuri ehtinyt harrastaa.
Takaisin kalastuksen pariin
Kalastuksen pariin palasin 22-vuotiaana äitini ja tätini ystävällisellä avustuksella, kun he tarvitsivat täydennysnaisen SM-pilkkijoukkueeseen. Noh, se reissuhan meni lopulta hyvin, kun yllätykseksemme voitimme joukkuekultaa. Voitte vain arvata, minkälainen kierre siitä syntyi.
Samana vuonna olin jo mukana SM-ongessa, ja sitten lajivalikoimaan liittyi kilpaonginta, joka vei sydämeni täysin. Kilpaonginta poikkeaa tavallisesta kesäonginnasta, muun muassa siinä, että siinä saa houkutella kaloja mäskin avulla ja välinevalikoima on monipuolisempi, sillä esimerkiksi kelaongen käyttö on sallittua.
Tämän lajin myötä olen päässyt mukaan maajoukkuetoimintaan; kilpailemaan ja olemaan osana joukkuetta sekä naisten MM-kisoissa että yleisissä MM-kisoissa. Näistä reissuista on kertynyt rutkasti mahtavia kokemuksia ja oppeja!
SVK:n päätoimiseksi kalastusohjaajaksi
Kun puolisokin löytyi lopulta kalastusharrastuksen parista, niin homma on lähtenyt aivan kokonaan lapasesta. Vain hetken aikaa maltoin pysyä seurassa pelkästään rivijäsenenä ja kilpailuihin osallistujana.
Seuratoiminnassa päädyin ensiksi rahastonhoitajaksi ja sihteeriksi, ja siitä etenin kovaa vauhtia kohti piirin toimielimiä. Ensin toimin hallituksen varajäsenenä ja nuorisotoimikunnan varsinaisena jäsenenä. Kun koin, etten pystynyt tarpeeksi vaikuttamaan nuorisotoiminnan kehittämiseen pelkästään piirin toimihenkilönä, kysyin, olisiko Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) mahdollista palkata minut kalastusohjaajaksi, vaikka piirissämme toimi jo yksi ohjaaja, toki eri alueella.
Kalastusohjaajia oli tuolloin alettu palkata joka piiriin ja itse näin siinä ison mahdollisuuden vaikuttaa asioihin. Aluksi tein ohjaajatöitä päätyöni ohella, mutta koronan myötä ajatukset päivätyön jättämisestä vain vahvistuivat. Tällä hetkellä toimin siis päätoimisesti kalastusohjaajana Pohjanmaalla tehden työtä nimenomaan nuorison kalastusharrastuksen eteen.
Nuorten ja naisten vähäisyys huolestuttaa
Kalastusharrastuksessa oma kiinnostukseni nuorisotyön ohella on erityisesti kilpailutoiminnassa ja sen kehittämisessä. Varsinkin olen huolissani nuorten ja naisten vähyydestä: Sinä aikana, jona itse olen kilpailutoiminnassa ollut mukana, sekä osallistujana että järjestäjänä, naisten ja nuorten määrä kalastuskilpailuissa on ollut koko ajan laskussa. Alle 40-vuotias nainen alkaakin olla harvinaisuus kilpailuissa samoin kuin minkä tahansa ikäinen nuori. Veteraanisarjoista onneksi vielä naisedustusta löytyy.
Uudet potentiaaliset kilpailijat jäävät nykyään auttamatta tavoittamatta. Syitä siihen on varmasti useita, mutta perinteistä kautta uusia kilpailijoita tulee aina vain vuosi vuodelta vähemmän. Oma osansa on varmasti sillä, että perinteinen kilpailutoiminta ei oikein näy missään: Se saa näkyvyyttä vähänlaisesti ja kilpailutietojen löytäminen saattaa välillä olla varsinaista salapoliisityötä. Tässä olisikin ehdottomasti kehityksen paikka niin seuroilla, piireillä kuin SVK:llakin.
Tule mukaan tutustumaan kilpailujen maailmaan!
Kilpailut saatetaan myös kokea melko jäykiksi tilaisuuksiksi, jonne ei kehtaa tulla, jos ei ole taidoiltaan vähintäänkin mestari ja vieressä onkivalle ei ainakaan uskalla puhua, ettei tämän kisakeskittyminen häiriinny. Kuitenkin suurimmalle osalle osallistujista kilpailut ovat tärkeitä sosiaalisia tapahtumia, joihin tullaan näkemään tuttuja ja nauttimaan kalastuksesta.
Taidotkin kehittyvät harrastuksen edetessä ja joskus ne mestaritkin ovat olleet aloittelijoita. Kehotan kaikkia kalastusharrastuksen aloittaneita, erityisesti naisia ja nuoria, tutustumaan myös kilpailujen maailmaan. Tutustuminen on helppo aloittaa esimerkiksi Vapaa-ajankalastajien järjestämistä rajattomista kilpailuista, kuten Onki24.
Toivottavasti Mimmit Kalastaa! -hankkeen myötä saamme lisää naisenergiaa myös kilpailutoimintaan!
Heidi Pernu
