Kardemummakaakaota, kalapuikkoja ja kireitä siimoja

”Onhan termarit mukana!?”

Nämä sanat kuuluvat olennaisena meidän perheen pilkkireissuihin.  Termari on kyllä keksintö vailla vertaa. Sen uumeniin voi upottaa niin kahvia, teetä, glögiä, keittoa, kuumia nakkeja tai lastemme suosikkia – kardemummakaakaota.

Elämä saariston portilla, kaksi vapaa-ajankalastuksen parissa työskentelevää vanhempaa, vapaaehtoistyö kalastusharrastuksen parissa ja vapaa-aika vesillä. Tuloksena kalastuksesta kiinnostuneita lapsia. Väistämätöntä? Ei, mutta epäilemättä altistumista on vuosien aikana tapahtunut.  Tärkeää kuitenkin on, että lapsi löytää kaikesta juuri sen oman juttunsa, missä kokea onnistumisen tunteita ja joiden kautta saa iloa. Vanhemman juniorin kohdalla trendaa juuri nyt lajikalastus eli fongaus sekä hauenkalastus. Nuoremman juniorin kohdalla erityisen kiinnostuksen aihe ovat eväät sekä kalareseptit. Kalastuksen yksi hienous onkin sen monipuolisuudessa.

Pilkkiminen sopii koko perheelle

Itse olen pilkkinyt pienestä pitäen. Nuoruudessa harrastus jäi, mutta palasi perheen myötä takaisin kuvioihin. Suosittelen kaikille! Perusvälineet pilkintään eivät ole kalliita ja niitä on saatavilla kaikista suuremmista perusmarketeista ja tavarataloista. Hyvää opastusta välineiden hankintaan saat oman alueesi kalastusseuroista ja asiansa osaavista kalastustarvikeliikkeistä. Varustautua voi vaikka maailman tappiin, mutta näillä pääset hyvin alkuun:

– pilkkivapa, joka on varustettu vaikkapa aloittelijalle hyvin sopivalla pystypilkillä sekä värikoukulla. Itse suosin kehimisvapaa, koska sillä siimasotkut saa helpommin vältettyä eikä siima tartu avannon ympärystän jäähileisiin kiinni.

– halutessa kärpäsen toukkia tai surviaisentoukkia syötiksi.

– jääkaira. 4 tuumaa on hyvä yleiskoko ensimmäiseksi kairaksi ahvenpilkille, naiselle ja lapsille myös kevyempi kantaa.

– sakset tai puukko sekä pihdit, joilla on hyvä irrottaa koukku syvemmältä kalan kidasta

– pilkkijakkara (ämpäri sopii lapsille myös hyvin)

– jäänaskalit. Harjoitelkaa myös niiden käyttöä lasten kanssa. Lapsille on hyvä opettaa heti pienestä siihen, että aina kun menee jäälle, naskalit ovat kaulassa. Homma on vähän kuten turvavyön käyttö.

Lämmin vaatetus ja lämpimät, tarvittaessa vedenpitävät jalkineet ja käsineet kuuluvat myös pilkkijän perusvarusteisiin. Etenkin lasten kanssa. Muistan parikin kertaa, kun heti reissun alussa lapsi on upottanut hanskansa pilkkireikään tai ”ihan vain vähän” kokeillut kengänkärjellä pilkkireiän pintaa. Asianmukaisella vaatetuksella noistakin selvitään!

Harrastuksen edistyessä moni saa pilkilläkin lisäiloa kaikuluotaimesta. Joskus erityisesti isommat kalat eivät lymyilekään pohjalla vaan välivedessä (pohjan ja pinnan välissä) ja kaikuluotain kertoo, jos näin on. Meillä nuoriso tykkää kovasti kaiun tuomasta lisäinformaatiosta. Itselleni pilkkireissut puolestaan ovat juuri niitä hetkiä, jolloin on lupa kohdistaa katse pois näytöistä kaukaisuuteen ja lepuuttaa silmiä horisontissa.

Lasten kanssa kannattaa olla kalassa lasten ehdoilla. Hyvillä eväillä ja juttelulla vaikka menneen viikon tapahtumista kalastuspäiväkin sujuu mukavasti. Lasta ei kannata pakottaa ylipitkiin reissuihin, vaan edetä lapsen toiveiden ja jaksamisen mukaisesti. Porkkanoita voi asettaa, jolloin kalastusretken kesto miellyttää vähän enemmän myös aikuista ja jatkoa seuraa.  Meillä on esimerkiksi lasten ollessa ihan pieniä käytetty porkkanana ”rusina per kala” -temppua. Ja aikansa kutakin. Jossain vaiheessa koittaa se hetki, että kuulet vain oven raosta hihkaisun: ”Mennään ongelle! Puhelin on mukana.”

Merkityksestä ja vastuullisuudesta

No mitä kalastus sitten minulle antaa? Se antaa rauhaa ja aikaa nauttia yhdessäolosta läheisten kanssa. Usein arjen huolet häipyvät siinä vaiheessa, kun astuu jäälle tai veneeseen.  Joskus arjen solmut aukeavat huomaamatta kalastuksen ohessa.  Ja tärkeä osa harrastusta on saada lähiruokaa ruokapöytään.

Kalastus tuo onnistumisen tunteita ja opettaa myös käsittelemään pettymyksiä – niin lapsella kuin aikuisella. Luonto tätä(kin) hommaa kuitenkin sanelee. Kalastusharrastus herättää mielenkiinnon vesiluontoa kohtaan ja herättää myös pohtimaan valintojamme. Mitä löytyy pinnan alta, mikä on vaikutuksemme vesistöihin, millaisia kaloja ruoaksi kannattaa ottaa ja mitkä kannattaa jättää vesiin tekemään omaa luontaista ympäristönhoitotyötään tai jatkamaan sukua. Näistä meidän ja lastemme on hyvä olla entistä paremmin tietoisia.  Kalastuksen kautta olen itse oppinut ymmärtämään paremmin vesiluonnon syy-seuraussuhteita.

Kalastusharrastus elää kalenterin mukaisesti ja tarjoaa elämyksiä ympäri vuoden.  Kukapa ei nauttisi pilkkimisestä kevätauringon helliessä kasvoja. Tai keväisestä siian onginnasta saariston kallioilla, kun veden liplatus soi korvissa.  Tai onkimisesta mökkilaiturilla. Monien muistojen aarrearkuista löytyy näitä kokemuksia. Ja mieleenpainuvimmat niistä on usein koettu yhdessä. Keräsimmekin vuonna 2020 suomalaisten mieleenpainuvimpia kalastusmuistoja #kaveritkalassa -kampanjassamme, käypä lukemassa http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/kaveritkalassa/

Mitä sinun evästermaristasi tai -repusta löytyy? Entä onko sinulla tai lapsilla millaisia lempikalareseptejä? Kerro se meille Instagramissa ja tägää #mimmitkalastaa.

Talvilomakausi on aluillaan.  Nähdään siis pilkillä!

Johanna Antila ja pojat

P.S. Antakaa lasten kokeilla rohkeasti omia ruokaideoita itse kalastamastaan kalasta. Taidot kehittyvät kokemuksen kautta. Myös aikuisilla.

Kirjoittaja on koordinaattori Suomen Vapaa-ajankalastajissa (SVK) ja 9- ja 11-vuotiaiden poikien äiti, joka suosii pilkillä meditatiivista auringon tuijottelua ja sisäisen zeninsä löytämistä sekä saa iloa lasten onnistumisista kalastusharrastuksen parissa. Löydät kirjoittajan Instagramista @jossupics.

Fisuun.fi http://www.fisuun.fi/ löydät Suomen Vapaa-ajankalastajien lasten ja nuorten kalakerhotoimintaa, kalastusleirejä ja muita koko perheelle suunnattuja kalastustapahtumia. Ja jos ja kun vastuullisuusasiat kiinnostavat, niistä löydät lisätietoa Koolla on väliä -hankkeemme sivuilta http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/vastuullinen/